Viivi inhoaa бюрократия

Osasin kyllä odottaa, ettei Moskovassa, 12 miljoonan ihmisen kotikaupungissa, asiat sujuisi ihan tuosta noin vaan. Metrojen neljän liukuportaiden rivistäkin täällä pidetään toiminnassa vain yhtä molempiin suuntiin, vaikka porukka paukkautuu pahasti yrittäessään päästä niiden vietäväksi. En kuitenkaan voinut kuvitella, että asiat olisivat NÄIN vaikeita.

Mukana kaupungilla on aina hyvä kantaa edes kopiota passista, viisumista ja maahantulokortista sekä kaupunkiin saapumisesta kolmen päivän sisällä tehtyä rekisteröintiä Moskovaan. Polisii voi milloin tahansa pyytää näyttämään näitä asiakirjoja kuullessaan vierasta kieltä. Meillä ei kuitenkaan ole ollut mitään ongelmaa - on valitettavan totta, että valkoisena valkoisten joukossa ei esiinny liikaa edukseen. Se on kuitenkin ainoa etu Moskovan byrokratiassa.

Koulun puolesta meitä infottiin, että hakeaksemme paikallista julkisen liikenteen korttia, social cardia, tarvitsemme mukaamme passin, käännöksen siitä, rekisteröintimme, opiskelija ID:n, kuvan ja venäjää puhuvan kaverin, koska luonnollisestikaan kukaan Moskovan monitoimikeskuksissa ei puhu englantia. Orientaatioviikon päätteeksi meille kerrottiin, että korttia kannattaa hakea syyskuun 10. jälkeen, koska uusien opiskelijoiden tietojen siirtyminen koulujen rekistereistä monitoimikeskuksen tietokantaan saattaa kestää. Huhu kuitenkin kertoi, ettei kaikkien heti tämän päivämäärän jälkeen keskuksessa käyneiden opiskelijoiden tietoja vielä löytynyt ja uusi suositeltu ajankohta oli syyskuun 17. jälkeen. Hakemisen jälkeen kortin saaminen kuitenkin kestää kuukauden eli saisimme sen todennäköisesti paria kuukautta ennen vaihtomme päättymistä! Laskimme Teemun kanssa, että säästö kotimaan rahassa per matka olisi kortilla noin 10 senttiä ja tulimme siihen tulokseen, ettei meidän olisi järkeä hankkia koko korttia. Täällä nimittäin tulee halvemmaksi myös ostaa kerralla suuremman määrän matkoja: 60 matkaa on 1400 ruplaa eli kerran hinnaksi tulee 23 ruplaa eli nykyisellä kurssilla noin 32 senttiä. Helsingin liikenteen sisäinen asukashinta 2 € kalpenee sille aika rumasti.

Monikertaviisumipulman taas luulin ratkaisseeni kerralla buukatessani lennot kotiin vasta 17. lokakuuta, kun koulu ilmoitti, että todennäköisesti hakemuksemme olisivat käsitellyt viimeistään 5. lokakuuta mennessä. Sain suostuteltua sulhonikin vierailemaan kahteen otteeseen, jotta pystyimme pitämään kiinni kolmen viikon rytmistä näkemisessämme. No, saimme pari viikkoa sitten sähköpostitse kuulla, että hakemustemme toimittaminen koulun viisumikeskuksesta FMS:lle eli Федеральная миграционная служба:lle eli liittovaltion maahanmuuttopalvelulle oli viivästynyt ja viisumien arvioitu valmistuminen olisikin aikaisintaan lokakuun lopussa - marraskuun alussa! Olen kuitenkin omalla kohdallani toiveikas, että visiitti FMS:lle venäläisen tuttavamme kanssa viikkoa-1,5 ennen lähtöä tekee tehtävänsä.

Teemulla ei kuitenkaan ollut toivoa: hän on lähdössä visiitille kotiin tulevana lauantaina 3. lokakuuta. Sähköpostia seuraavan viikon torstaina piipahdimme kuitenkin varmuuden vuoksi koulun viisumikeskuksessa: ilmoitus viivästymisestä oli tullut edellisenä perjantaina ja olimme siihen molemmat Teemun kanssa vastanneet, että toivomme hakemustemme lähetystä eteenpäin asap, koska olemme molemmat lokakuun aikana lähdössä maasta. Visiitti toimistoon paljasti kuitenkin, etteivät Teemun paperit olleet viikkoon liikkuneet minnekään! Teemu kuitenkin ajatteli vielä koittaa onneaan menemällä Katjan kanssa FMS:lle heiluttelemaan lentolippuja. Maahanmuuttopalveluiden toimisto Lubjankalla käsitteli opiskelijaviisumeja - muttei tietenkään juuri näitä kyseisiä opiskelijaviisumeja ja asian etenemiseksi olisi täytynyt reissata toiseen osoitteeseen. Silloin hän luovutti. Koulu tarjosi hätäratkaisun: opiskelijan kaksikertaviisumikutsun, jonka he pystyvät järjestämään alle viikossa. Teemu saa kutsun mukaansa ja hakee uutta viisumia Suomeen päästyään voidakseen palata Moskovaan.

Itse en voi nyt muuta kuin pitä sormet ristissä, että saisin oman monikertaviisumini viimeistään perjantaina 16. lokakuuta. Mulla onneksi on voimassaoleva kutsu opiskelijan yksikertaviisumia varten, koska pyysin koulun sitä hakemaan jo ennen saapumistani, kun olin aikeissa silloin tulla kolmen viikon perästä Suomi-visiitille. Epäilyksistä huolimatta kutsu saapui ajoissa, mutta luulin tarvitsevani sitä enää muistoksi. Nyt se taas onkin hyvä olla olemassa. Mikäli en saa omaa monikertaviisumiani ajoissa, joudun hakemaan samanlaista yksikertaviisumia, kuin ennen vaihtoa ja palaamaan sen turvin Suomeen. Voi kuitenkin olla, että joudun otattamaan HIV-testin uudelleen, koska Venäjän viisumikäytäntöjen mukaan todistukseni vanhenee juuri saapuessani Suomeen. Kävin otattamassa verikokeen 19. elokuuta. Onneksi Suomessa pystyy hakemaan viisumia pikana - täällä se ei ainakaan tämän päänvaivaa aiheuttaneen monikertaviisumin kohdalla ole mahdollista.

Jos monikertaviisumi jää nyt ennen lokakuun kotireissua saamatta, tuskin haen sitä enää toistamisiin. Marraskuussa nimittäin häämöttää jälleen pidennetty viikonloppuloma rajan sillä puolen ja jaksan epäillä monikertaviisumin puristumista ulos käsittelystä kolmen viikon aikana. Siinä tapauksessa kutsu opiskelijan kaksikertaviisumin hakemiseksi saattaa olla myös mun pelastukseni.

Viisumivapauden puolesta! Ei mulla muuta.
Next PostUudempi teksti Previous PostVanhempi viesti Etusivu

0 kommenttia:

Lähetä kommentti