Viikko täynnä taidetta

Tällä viikolla on hieman koti-ikävä nostanut päätään. Elämässä täällä ei oikein ole mitään rytmiä vielä ja mua ahdistaa kuluttaa päiviä ilman oikeaa tekemistä. Vaikka koulut virallisesti alkoivatkin maanantaina, meillä on ollut vasta yksi luento. Muut kurssit starttaavat joko ensi viikolla tai sen jälkeen. Suunnitelmissa mulla on suorittaa noin 20 opintopistettä, jotka toivon mukaan pystyn sitten lukemaan tutkintooni Turussa. Venäjän kielen opetusta odotan innolla, koska vuoden tauko sen opiskelusta on kyllä tehnyt tehtävänsä ja lähes kaikki kerran päntätty on unohtunut. En siis voi mitenkään sanoa pärjääväni venäjällä täällä - ainakaan muualla kuin nippa nappa ravintolassa ja kaupassa. Järkytyksekseni moskovalaisetkaan eivät ihan totta puhu sanaakaan englantia. Onneksi meillä nyt kuitenkin on Katja, joka pystyy auttamaan monimutkaisemmissa arjen asioissa kuten sim-kortin lataamisessa ruplilla ja balettilippujen varaamiseesa Bolshoihin.

Epäsäännöllinen elämänrytmi ei myöskään palvele urheilemista. Aamujoogailun lisäksi mun tekisi kovasti mieli juoksemaan, mutta tässä ei lähellä oikein ole mitään puistoa. Larua alkaa väkisinkin kaipaamaan, kun lenkille lähtö vaatii metrolla matkustamista. Ei sillä, että Moskovan harmaa syyskuu sään puolesta kutsuisikaan ulkoilemaan. Painava taivas ja jatkuva sade eroaa masentavasti Helsingin kuulaasta aamuauringosta. Onneksi puoliso tulee jo ensi viikolla  käymään ja tuo mukanaan täydennystä mun garderobiini (mm. kumisaappaat alkavat olla täälä kova sana).

Kuluneina arkipäivinä tapoimme aikaa Kremlin asehuoneessa, valtavassa Vapahtajan katedraalissa (jossa ei sisällä saanut kuvata), Tretjakovin galleriassa sekä osassa Pushkin museota. Venäläisen taiteen lisäksi pääsimme silmäilemään amerikkalaisten ja eurooppalaisten taiteilijoiden töitä. Luterilaisen on vaikea ymmärtää miten iso rooli uskonnolla on tässä kulttuurissa. Venäläiset vanhoista nuoriin ovat hyvin hartaita ja koristeellinen ortodoksisuus näkyy kaikkialla - katukuvassakin. Jopa LV:llä ja Tiffanylla varustetun tavaratalon pääsisäänkäyntiä valvoo kuva paikallisesta pyhimyksestä. Kremlissä luulin meidän päätyneen väärään rakennukseen, kun lipussa luki asehuone, mutta kaksi ensimmäistä näyttelyhuonetta olivat täynnä vanhoja kirkkomenoihin liittyviä esineitä ja ikoneita.

Katja ja Teemu raivoisan innostuneena Tretjakovin taiteesta

Pushkin museon pienoismalli

Miljoonakaupungin ratkaisu lemmenlukkojen tulvaan:
"lemmenlukkopuut" siltojen kupeessa

Myöhemmin tänään meille on tulossa kymmenkunta vaihtaria istumaan iltaa ja syömään: edustettuna on ainakin Suomi, USA, Saksa ja Ranska. Aion tehdä kunnon satsin avokadopastaa: se on helppo, hyvä ja "suomalainen". Mikään extempore arkiruoka se ei täällä kuitenkaan ole, koska kaupat säilyttävät avokadoja kylmässä eikä hedelmä tällä tavoin varastoituna pääse kypsymään ennen aikojaan. Ostin pussillisen vihreitä ja kovia avokadoja meidän paikallisesta ruokakaupasta jo keskiviikkona enkä vieläkään ole varma, ovatko kaikki ihan kunnolla kypsiä..

Huomenna lauantaina täällä vietetään kaupungin päivää ja keskusta muuttuu silloin valtavaksi kävelykatuviidakoksi, kun isoja teitä suljetaan autoilta. Moskovapäivä on erityisesti perhatapahtuma ja kuulemma sään salliessa puistot tapaavat täyttyä piknikeistä ja aktiviteeteista. Illalla järjestetään iso ilotulitus ja Aerosmithin ilmaiskonsertti. Me omaa tilaa arvostavat suomalaiset tuskin lähdemme katsomaan, kun kotimaan verran ihmisiä kokoontuu Punaisen torin liepeille kuuntelemaan Steven Tyleria, mutta sään soisi silti olevan mennyttä viikkoa lämpimämpi.