Kotoa lähteminen oli paljon kivuliaampaa, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänne laskeuduttuani tuntui, etten olisi poissa ollutkaan. Ei välttämättä kuitenkaan "hyvällä tavalla": olen ikään kuin alistunut kohtaaloni - siihen, että täälä on nyt oltava. Kaipaan kotiin enemmän kuin aikaisemmin ja lasken jo malttamattomana päiviä seuraavaan reissuuni takaisin. Päivät kuitenkin tuntuvat kuluvan paljon alkusyksyä hitaammin, vaikka olen yrittänyt täyttää tunnit kaikenlaisella puuhastelulla.
Monet muista vaihtareista ihmettelevät mun tiuhaa sinne ja takaisin -tahtiani - suurin osa ei mene edes jouluksi kotiin. Tenttiviikkohan alkaa täälä vasta 21.12. ja kestää vuoden loppuun, koska venäläiset viettävät joulua vasta 7. tammikuuta. Mä olen asettanut omaksi deadlinekseni 22.12. Viimeistään silloin haluan lähteä täältä lopullisesti pois. Tilanne olisi varmasti eri, jos olisin vaihdossa jossain paljon kauempana, mutta en voisi kuvitellakaan näin naapurissa asuessani, etten kävisi kotona lataamassa akkuja. Suomi-visiittieni aiheuttama hämmennys täällä saa mut kuitenkin miettimään: onko mun tapani olla vaihdossa väärä? Eikö täältä saisikaan lähteä käymään kotona? Onko neljän kuukauden pätkä ulkomailla jokin testi? Olenko sen perusteella nyt heikko ihminen?
En mä ole. Tunnen vain itseni niin hyvin, että tiedän, mitä tarvitsen: aikaa kotona lähimmäisteni kanssa ja olen kiitollinen, että mulla on mahdollisuus investoida lentolippuihin säännöllisin väliajoin päästäkseni sinne, missä mun on maailmassa parhain olla.
Palasin siis Moskovaan maanantaina puolen päivän aikaan ja kävin tekemässä kuluvan tenttiviikon ainoan kokeen. Olin luvannut itselleni kunnon shoppailupäivän tänne päästyäni ja jo heti tiistaina menin huijaamaan koti-ikävää materialismionnellisuudella Kievskajalla sijaitsevaan Европейский-ostoskeskukseen. Vanhempieni vierailun aikaan kolusimme sitä etsien löytöjä äidille - nyt keskityin vain itseeni. Kerroksista löytyy sekä tuttuja ja turvallisia ketjuja kuten Zara, Mango ja Mexx, että suomalaiselle täysin tuntemattomia liikkeitä kuten espanjalainen Stradivarius.
Samaan kohtuulliseen hintaluokkaan Европейский:n kanssa menee ihan Punaisen torin kupeessa sijaitseva Охотный Ряд. Sen kätevä sijainti kutsuu shoppailemaan usein ohikulkeissaankin.
Ostoskeskuksen ulkoseinää mukailevassa suihkulähteessä on patsain kuvattu hahmoja perinteisistä venäläisistä lastenkertomuksista. Länsimaiselle ne vaikuttavat ihan Grimmin saduilta, mutta kun Katja kertoi meille pari tarinaa näkemiemme hahmojen takaa, olivat käänteet paljon raaempia verrattuna niihin, joita olen itse pienenä kuullut.
Moscow Cityssa eli kaupungin pilvenpiirtäjien keskittymässä sijaitsevassa Afimallissa riittää tilaa perusliikkeiden lisäksi myös hieman paremmille merkeille. Rakennus on moderni eikä ruokatarjonnassa ole muiden ostoskeskusten lailla pihistelty.
Moscow Cityssa eli kaupungin pilvenpiirtäjien keskittymässä sijaitsevassa Afimallissa riittää tilaa perusliikkeiden lisäksi myös hieman paremmille merkeille. Rakennus on moderni eikä ruokatarjonnassa ole muiden ostoskeskusten lailla pihistelty.
Mikäli kuitenkin shoppailureissun ainoa tarkoitus on investoida uuteen Louis Vuittoniin tai piipahtaa Tiffanylla, oikea osoite on "Punainen tori 3" eli GUM:in ostoskeskus. 1800-luvun loppupuolella valmistunut rakennus on kyllä nähtävyys jo itsessään - varsinkin illan pimennyttyä.
Nähtävyydestä käy myös Центральный детский магазин на Лубянке eli Lasten tavaratalo Lubjankalla: kerrokset ovat täynnä kauppoja yksin lapsille ja radiokanavan sijaan kaikkialla soi Disneyn klassikot. Vaatteita, tarvikkeita, leluja.. Lisäksi rakennuksen huipulla on kattoterassi, jolta saa kattavan silmäyksen yli Moskovan.
 |
| Nationalismi on tärkeää myös lasten tavaratalossa |
