Intiaanikesä

Viimeisen viikon ajan on täällä ollut jälleen kesä.

Vain hiljalleen puiden värityksen vaihtuminen kellertävään kertoo, että eletään pian lokakuuta. Asteita päivisin on päälle 20 ja parhaimmillaan viikonloppuna oli jopa yli 25! Syksyn tulon huomaa kuitenkin myös auringon laskettua, kun ilta viilenee todella nopeasti.

Eilen kävimme kiertämässä toisen Tretjakovin gallerioista, mutta harmillisesti siellä oli osassa rakennusta näyttely vaihtumassa ja huoneita oli siksi suljettu. Sattumalta kuitenkin keskiviikkoisin sisäänpääsy on kaikille maksuton eli emme toisaalta hävinneetkään mitään - muuta kuin lähimmälle metroasemalle reissaamiseen kuluneen ajan eli noin 30 min. Museorakennus itsessään oli arkkitehtuurisesti hyvin "paikallinen" maustettuna ripauksella postmodernismia. Taiteiden puisto sen ympärillä oli kuitenkin todella viihtyisä ja kierroksen jälkeen istahdimme juomaan kahvit tälle suloiselle terassille: 

Suurkaupungeissa rakastan sitä, että niissä tapahtuu koko ajan jotain. Olimme esim. perjantaina sopineet Katja kanssa shoppailutreffit Punaisen torin liepeille. Oхотный ряд on ihan keskustassa sijaitseva ostoskeskus, jonka valikoima on tuttua ja turvallista Zaraa, Mangoa, promodia ja GAP:ia - Moskovan stansardeilla siis myös kohtuuhintaista. Metroiltuani paikalle, yllätyin, kun en päässytkään maan alta ylös normaalia kautta. Seikkailtuani tovin löysin itseni toiselta puolen valtavaa ajoväylää ja huomasin, että ihan keskustan vilinässä oli aidatulla alueella FIFA World Cup 2018 -fiilistelykonsertti. Muutama satametriä sivummalla taas Georgialaiset pitivät maalaismarkkinoitaan. Shoppailurupeaman päätteeksi suuntasimmekin nälkäisinä gruusialaiselle street food -lounaalle:

 

Lauantain vietin Teemun kanssa mun venäläisen perheeni seurassa. Kyseessä on siis pitkäaikainen liikekumppani, josta perheineen on vuosien saatossa muodostunut myös hyviä ystäviä. He veivät meidät "Tsaarittaren palatsiin" puutarhoineen. Palatsin rakennutti aikoinaan Katariina Suuri, mutta hallitsijat hänen jälkeensä eivät jostain syystä pitäneet tästä "vaatimattomasta" metsästysmajasta. Rakennus rappeutui, kunnes se muutama vuosikymmen takaperin päätettiin restauroida. Sisätiloista löytyy nykyisin näyttely paikan kunnostustöistä. Kierroksen jälkeen tallustelimme palatsin puutarhassa, söimme jätskiä ja nautimme auringonpaisteesta. 

Iltaa kohden ajoimme takaisin keskustaan, kävimme syömässä todella loistavassa pihvipaikassa ja lähdimme sulattelemaan ruokaa Moskova-joen rantaan. Olen saanut täällä yllättyä miten monipuolisesti kaupunki tarjoaa istumapaikkoja puistoalueilla ja miten siistejä nekin ovat valtavasta koostaan huolimatta! Mekin heittäydyimme hetkeksi lojoksi valtaville aurinkotuoleille nauttimaan laskevan auringon värjäämästä taivaasta, kunnes illan viileys pakotti jatkamaan matkaa.

Kaupungin valojen syttyessä hyppäsimme koko porukalla vielä jokilaivaristeilylle. Kuvia siltä matkaa tulen jakamaan myöhemmässä postauksessa, mutta sen verran täytyy sanoa, ettei Moskovan valoista turhaan ole lauluja tehty.

Luulen, että sain alkuviikosta vähän kylmää, kun tiistai ei yllättäen ollutkaan niin lämmin päivä, kuin odotin ja kuljin ympäriinsä vain villatakissa. Eilen tunsin oloni todella kuumeiseksi ja oli hyvä, että meidän illan luentomme peruuntui niin sain vain parannella itseäni kotona. Nyt olo on jo parempi - enää vain nenä vuotaa.

Keskiviikkoiltojen ratoksi meillä siis yleensä on EU-Russia Relations -kurssi klo 18-21. TSE:llä tällaiseen aikaväliin ujutettua kv-kurssia tuskin löytyisi, mutta täällä koko valtava kaupunki tuntuu elävän tunnin-pari myöhemmässä päivärutiinissa kuin me Suomessa. Aamukahdeksalta kadut ovat lähes autioita ja muistuttavat Turkua aamukuudelta. Metroissa tietysti on porukkaa, muttei sielläkään ennen yhdeksää riitä ihmisiä ruuhkaksi asti. Ei myöskään ole ollenkaan outoa, että luentoja on myös myöhään perjantaisin ja lauantai-päivisin.

En taida haluta sanoa täällä blogissa millaista propagandaa kyseisellä kurssilla opetetaan, mutta sen verran voin kertoa, että lievästi ilmaisten EU:ssa ei venäläisten mielestä ole yhtään mitään positiivista - ja kyllä se, että tällaista totuutta opetetaan täällä yliopistotasolla pistää miettimään, ettei tämän maan ajatusmaailma tule todennäköisesti muuttumaan avoimemmaksi ainakaan seuraavaan 50 vuoteen.