Kukaan ei pidä jäähyväisistä. Aina on yhtä vaikea sanoa tärkeille ihmisille "näkemiin" - tietämättä kuitenkaan, koska seuraavan kerran tavataan. Tiistaina hyvästelin toisen kotimaani eli Saksan tytöt Leonien ja Frauken, keskiviikkona kyynelehdin erotessani Katjasta, torstaina sanoin heipat Simonille ja perjantaina Mishalle ja perheelle. Eilen fiilistelin vielä viimeistä kokonaista päivääni Moskovan kaduilla ja toivotin до свидания:t kaikille tutuille paikoille.
Muuten mun aikani on viime viikkoina kulunut lähinnä opiskellen. Kaikki kurssit (joita mulla on hurjat kolme) päättyivät sopivasti tällä viikolla ja luentojen väleihin yritin setviä kaikki tentit, jotka virallisesti olisivat olleet vasta ensi viikolla. Kuulin Simonin viimeisen kuulustelun olevan vasta 25. joulukuuta! Vaikka tiedän, että venäläiset elävät ihan omien aikataulujensa mukaan, länsimaisen joulun merkityksettömyys yllättää mut aina. Kaupallinen joulu runsain koristeineen ja tarjouksineen on kuitenkin löytänyt Moskovaankin.
Viimeisen viikon olen oikeastaan siis vain lukenut kaikki päivät ja iltaisin yrittänyt nauraa ennen kuin on ollut aika sanoa hyvästi. Tämä on kuitenkin usein tapahtunut ruuan äärellä, mikä on edes hieman helpottanut tilannetta. Viime viikonloppuna kävimme itävaltalais-saksalais-suomalaisella kokoonpanolla jälleen Jamien italialaisessa ja lähes samalla kokoonpanolla suuntasimme tiistaina rentoon gruusialaisketjun paikkaan nimeltään Hachapuri. Nimi viittaa perinteiseen gruusialaiseen juustoleipään, joka siis musta muistuttaa ilman täytetteitä ja pelkän rasvaisen juuston kanssa paistettua pizzapohjaa.
Meillä on ollut Katjan kanssa tapana aina keskiviikkoisin, ennen meidän kummankin iltaluentoa, käydä lounaalla I Like Barissa lähellä Katjan asuntoa. Paikka ei ole mitenkään erikoinen, mutta se sijaitsee kätevästi samalla alueella yhden koulun rakennuksen kanssa, on sisustukseltaan viihtyisä ja myös ruoka yllättää välillä olemalla oikeinkin hyvää.
Jälleen menneenä keskiviikkona sovimme tapaavamme kantapaikassamme, mutta kaikki tuntui alusta asti vähän oudolta. Molemmat kyllä tiesi, että se olisi viimeinen lounaamme yhdessä, mutta kumpikaan ei ensin sanonut asiaa ääneen. Erotessamme meidän piti hieman kyynelehtiä - neljässä kuukaudessa meistä oli tullut todelliset vaihtaribestikset.
Perjantaina isä oli taas läpikulkumatkalla kaupungissa ja vei mut sekä Mishan ja perheen syömään potentiaalisen yhteistyökumppanimme intialaiseen ravintolaan Moskovassa. Khajuraho osoittautui todella autenttiseksi ja laadukkaaksi ravintolaksi ja meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä.
Eilen syksyn viimeinen tentti jälkeen me oltiin Teemun kanssa molemmat niin loppu, että raahauduttiin vain läheiseen T.G.I.F.:iin, syötiin burgerit, otettiin hilpeä hiprakka ja mentiin kotiin nukkumaan. Se siitä viimeisen illan glamourista siis.
Hei, boarding alkaa ihan justiinsa - Finland - I'm coming!
Perjantaina isä oli taas läpikulkumatkalla kaupungissa ja vei mut sekä Mishan ja perheen syömään potentiaalisen yhteistyökumppanimme intialaiseen ravintolaan Moskovassa. Khajuraho osoittautui todella autenttiseksi ja laadukkaaksi ravintolaksi ja meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä.
Eilen syksyn viimeinen tentti jälkeen me oltiin Teemun kanssa molemmat niin loppu, että raahauduttiin vain läheiseen T.G.I.F.:iin, syötiin burgerit, otettiin hilpeä hiprakka ja mentiin kotiin nukkumaan. Se siitä viimeisen illan glamourista siis.
Hei, boarding alkaa ihan justiinsa - Finland - I'm coming!
