Se on menoa nyt

Huomenna vietän ensimmäistä iltaani moskovalaisena. Siis HUOMENNA.
Mihin tämä kesä katosi?

Laskeutuessani Sheremetyevon lentokentälle aloitan neljän kuukauden vaihdon ja opiskelun HSE:llä aka National Research University Higher School of Economics.

Tänään pitäisi pakata. Ja käydä vaihtamassa ruplia. Kuvittelin, että olisin tässä vaiheessa jo ihan paniikissa, mutta mahan pohjassa kipristelevä jännityskin nosti päätään vasta tänä aamuna. Mahdollista orastavaa ahditusta lieventää varmasti myös tieto siitä, että lennot kotiin ja takaisin ovat jo muutaman viikon päässä. Aikataulut puolison ja vanhempien vierailullekin on jo lyöty lukkoon lokakuulle. Lisäksi mua odottaa Moskovassa toinen perhe - paikallisia, joiden tiedän pitävän musta tarvittaessa huolta. Olen koko elämäni ollut suht. paljon tekemisissä venäläisten kanssa ja lapsena pyörähdin isän kanssa rajan takana useampaankin otteeseen. Pidän itseäni "Venäjä-myönteisenä" ja olen yrittänyt tartuttaa muihinkin ymmärrystä naapurikansaamme kohtaan. Siitä on silti pitkä aika, kun viimeksi kävin Moskovassa ja kyllä ajatus Suomeen verrattuna yli kolminkertaisesta väkimäärästä 2500 neliökilometrin alueella hirvittää.

Olen onneksi enemmän innoissani kuin kauhuissani tulevasta neljästä kuukaudesta. Upea asunto ja hyvä opiskelukaveri sen neliötä mun kanssa jakamassa on varma yhtälö ikimuistoiselle vaihtokokemukselle. Tai neljän kuukauden mittaiselle kaupunkilomalle - miten sen nyt ottaa. Olen ymmärtänyt, ettei vaihtoaika useinkaan ole kovin ahkeraa opiskelua. Valitsin mä nyt 4-5 kurssia, jotka toivottavasti saan hyväksiluettua maisterin sivuaineeseeni. En ota siitä nyt stressiä: noppien haalimisen sijaan mun tavoitteeni on oppia kieli - edes siten, että pystyn sujuvasti keskustelemaan eli musta saa selvän ja itse ymmärrän. Pohjaa mulla on neljän Kauppiksen venäjänkurssin verran. Kieliopista on jonkinlainen käsitys, mutta sanasto on olematon. Rohkeudessa avata suu on myös tekemistä.

En tee mitään lupauksia kirjoitustahdista, mutta yritän kyllä jakaa täällä mahdollismman kokonaisvaltaisesti kuulumisia ja kokemuksia koko ajalta. Jo ollessani Saksassa vuonna 2011-2012 kirjoittelin blogia ja se on näin jälkikäteen mulle itselleni ihan huikea päiväkirja. Luulen, että Venäjältä mulla voi olla vielä Müncheniäkin enemmän kerrottavaa.