Kaksi juhlapäivää

Moskovapäivä oli ja meni reilu viikko sitten ja keskiviikkona juhlittiin koulumme, Высшая школа экономики, päivää Gorkin puistossa. Päivä oli luentovapaa ja sateinen. Käytännössä se ei siis mitenkään eronnut muista täällä viime aikoina viettämistämme päivistä. Sen sijaan vaikka Moskovapäivä oli kylmä ja pilvinen, taivas ei ripauttanut pisaraakaan. Koko Punaisen torin ympäristö oli blokattu autoilta ja perheen pienimmille oli varattu kaikenlaista puuhaa. Vanhemmille taas oli järjestetty erilaisia lavasteita toinen toisensa perään, koska venäläinen rakastaa ottaa ja otattaa kuvia itsestään ja perheestään. Tässä järjestyksessä. Tässä kulttuurissa naiset tuntuvat olevan synnynnäisiä malleja: ihmeelliset asennot kameran edessä näkyvät luonnistuvan heiltä jo pienestä pitäen eikä poseeraaminen julkisilla paikoilla häiritse heitä yhtään edes aikuisiässä. Niin ja ovathan he nyt laihoja ja pitkäsäärisiä. Mutta silti harva vastaantulija enää täyttää vanhaa stereotypiaa moskovalaisesta femme fatalesta - farkut ja ballerinat ovat löytäneet naiset myös tässä maailmankolkassa. 

Lavasteet valmiina tavisten kuvauksia varten

Kauniilla ilmalla Moskovapäivä on varmasti mitä ihanin perhetapahtuma, mutta Katjan kanssa kaduilla kierrellessämme emme kokeneet hypeä ihan omaksemme. Emme edes painettuamme ilman jaetut pahvihatut päähämme. Venäläistymiseni on selvästi vielä pahasti kesken.

HSE-päivää varjosti aamusta asti raskaat pilvet, jotka repesivät iltapäivästä niin pahoin, että mun Toms-raukkani muuttuivat vaalean sinisistä tummiksi. Vielä perjantainakin (kaksi päivää myöhemmin) ne tuntuivat hieman kosteilta. Ehdimme nippa nappa kiertää alueen ennen sadetta, sillä kunnolla kastuttuani suuntasin suorinta tietä kotiin. Vilustuminen arjesta täällä vielä puuttuisikin. Lämmike-teetä samovaarista saadakseen piti vastata yhteensä 15 kysymykseen, jotka mittasivat venäläisyyttämme - tiesin mitä venäläiset tapaavat syödä aamupalaksi, mutta venäläisten piirrettyjen nimeäminen olikin sitten vähän hankalampaa.

USA, Ranska, Saksa, Norja ja Suomi edustettuina

Jazz Dance Orchestra

Russian tearoom

Maanantaina isä piipahti parin tunnin ajan mun ja Teemun luona läpikulkumatkallaan Siperiasta Pohjanmaalle ja viikonlopuksi sain odotetun vieraan kotoa, kun oma sulhoni lensi tänne perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. En ollut suunnitellut meille mitään sen kummempaa ohjelmaa - tärkeimmältä tuntui vain saada olla yhdessä ja lähellä toista. Lauantaina pyörimme Punaisen torin liepeillä ja J shoppaili hieman. Seuraavan kerran näemme jälleen lokakuun alussa hänen toisella Moskova-visiitillään. Sen jälkeen onkin sitten mun vuoroni huolehtia meidän kolmeen viikkoon syklitetyistä kohtaamisistamme käylähtämällä tasaisin väliajoin kotona. 

Torstaiksi olimme Katjan kanssa varanneet väri & leikkaus -ajat meidän asuntomme vieressä sijaitsevasta kampaamosta. Oletin kyseisellä käynnillä säästäväni reilustikin, mutta loppujen lopuksi hinta oli salongissa aivan samaa luokkaa, kuin Suomessa ja ainakin musta saivat sielä hyvin paikallisen näköisen, vaikka yritin elehtiä kampaajaa leikkaamaan mulle lopputulosta paljon vinomman otsatukan. 

Huomenna vihdoin alkaa paljon puhuttu ja pelätty venäjän kielen kurssi. Viikossa opetusta on melkein kahdeksan tuntia. Ryhmä, johon nyt päädyimme, saattaa kyllä olla ihan meidän kielitaitomme ylärajoilla, mutta ajattelimme, että alaspäin pääsee aina. Huomennahan sen näkee: jos ollaan klo 18 ihan pihalla, vaihdetaan suosiolla helpompaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että kieltä tänne on tultu oppimaan ja haaste on vastaanotettu jo Sheremetyevon lentokentällä.