Vieraita toisensa perään

Mulla on ollut oikein vieraiden viikko: ensin avopuoliso kävi täällä toistamisiin ja eilen takaisin Suomeen lensivät mun vanhempani, jotka viettivät täälä lähes neljä kokonaista päivää. Kaupunkilomasta J:n kanssa kirjoitin postauksen varsinaisen blogini puolelle, mutta äitin ja isän piipahduksesta haluaan jakaa fiiliksiä ja kuvia tänne.

Olen viettänyt täällä rajan takana nyt 51 päivää. Se on pitkä aika olla poissa niiden luota, joita rakastaa ja siksi odotin vanhempieni visiittiä suurella hartaudella. Heidän mukanaan sain tuntea tuulahduksen kotia. 

Sekä äiti, että isä olivat molemmat olleet Moskovassa aikaisemminkin ja isä varmasti useammin, kuin kahden käden sormilla pystyy laskemaan. Sen vuoksi emme keskittyneet kiertämään nähtävyyksiä, vaan viettämään aikaa perheenä ja syömään hyvin. Moskovassa järjestettiin menneellä viikolla paritkin isot messut, jotka isä kävi kiertämässä sillä aikaa, kun me äidin kanssa shoppailimme ja yritimme parhaamme mukaan nauttia karmivan kylmästä kaupungista lokakuisine ensilumineen. Kyllä, täällä pyrytti ihan toden teolla parina päivänä viime viikon lopulla. Onneksi pääsen käymään kotona vielä tällä viikolla (lähden lauantaina) ja saan talvitakin mukaan tänne palatessani.

Vieraat saapuivat keskiviikkoaamuna ja yöpyivät vanhassa Ukraina hotellissa Kievskajan alueella. Rakennus itsessään valmistui 1957, mutta vuosina 2007-2010 se remontoitiin uuteen loistoonsa ja tuli osaksi Radisson Blu -ketjua. Päädyimme ensimmäisenä iltana syömään sen huipulle, Buono-nimiseen ravintolaan. Modernin italialaisen keittiön ruoka oli hyvää, muttei ehkä ihan loppulaskunsa arvoista. Toki paikka sijaitsi 29.kerroksessa viiden tähden hotellissa ja euroissa illallisemme maksoi sen, mitä kolmen ihmisen syöminen Suomessakin maksaa - täällä on vain tottunut aina pääsemään tuntuvasti vähemmällä nykyisen kurssin vuoksi.

Salmon carpaccio

Parma ham with melon

Crab salad with tomatoes and avocado mousse

Classic lasagna «alla Bolognese» with riсotta cheese and «Bechamel» sauce

Beef tenderloin with grilled vegetables

Tagliolini with cherry tomatoes and basil

Pavlova

Hyytävästä kylmyydestä huolimatta, suuntasimme äidin kanssa torstaina Gorkin puistoon kahville ennen kierrosta Kievskajan aseman läheisessä Европейский-ostoskeskuksessa. Meinasimme aluksi tuulen tuivertaessa vaipua epätoivoon, muta löysimme kuin löysimmekin autioituneesta puistosta vielä auki olleen ihastuttavan kahvilan, jonka toiminta selvästi perustui vihreille arvoille. Takkia ei vain malttanut ottaa pois - sisälläkään. :D

Perjantaiaamupäivän vietimme moskovalaisten perhetuttujemme luona. Perheen äiti Larisa oli valmistanut meille tuhdin venäläisen lounaan: Борщia, pelmenejä ja rahkapiirakkaa. Iltapäiväksi olimme sopineet treffit Katjan kanssa Moskovan modernin taiteen museoon, sillä halusin myös äidin tapaavan paikallisen parhaan ystäväni. Museo oli sisällöltään juuri niin nykyaikainen, mitä olimme pelänneetkin ja kiersimme loppujen lopuksi vain päärakennuksen ja sen sijaan, että olisimme jatkaneet muihin alueen näyttelyihin, päädyimme viinille museon kahvilaan. 

Illaksi olimme varanneet paikat Radisson Blun omalta laivaristeilyltä. Olin ehtinyt ihastella kyseisiä paatteja jo koko täällä olo aikani ja nyt äitikin tykästyi niihin ja halusi ehdottamasti kyytiin. Lippuja pystyy ostamaan netistä tai automaateista Radisson Blu-hotellien auloissa. Illallinen ei kuitenkaan kuulu lipun hintaan vaan ruoka ja juoma kustantavat vielä erikseen. Siihen nähden liput ovat minusta yllättävän hintavia, mutta täytyy sanoa, että Moskovan valojen näkeminen sellaisessa miljöössä on kokemuksena hieno. 

Launtaipäiväksi paikalliset perhetuttumme olivat järjestäneet meille ohjelmaa. Kävimme tyttöjen kesken Romeo ja Julia -baletin päivänäytöksessä Московский международный Дом музыки:ssa eli Moskovan kansainvälisessä musiikkitalossa. Esitys oli vastikää tanssiharrastuksen aloittaneen, 11-vuotiaan, Darjan ensikosketus balettiin. Itse olen nähnyt ihka ensimmäisen balettini Bolshoissa, kun olin 13-vuotias ja siitä on sen jälkeen ollut vaikea laittaa paremmaksi. Tämäkin esitys valitettavasti kalpeni silloin esitetylle La Sylphidelle.

Baletin päälle menimme vielä porukalla (miehet mukaan lukien) Goodman-ketjun pihvipaikkaan Leninski prospektilla - siihen samaiseen, jossa mainitsin syöneeni elämäni parhaimman pihvin. Piipahtaessamme J:n kanssa ketjun ravintolassa Охотный ряд:lla emme olleet niin vakuuttuneita, mutta tällä kertaa ei tarvinnut pettyä!

Sijainnilla siis selvästi on väliä. 

Sunnuntaina äiti ja isä jo palasivatkin aamulennolla takaisin Suomeen. En olisi malttanut millään päästää heitä lähtemään, mutta onneksi pääsen itsekin jo tämän viikon puolella visiitille kotiin. Vaikka sää sattui viime viikolla olemaan aivan hirveä, äidin täälä olo lämmitti mua. Sain näyttää mun arkeani ja nautn siitä, ettei meillä ollut sen tarkempaa aikataulua tai to see -listaa, vaan saimme mennä miten mielimme ja olla vain toistemme kanssa.

Äiti on kuitenkin mun paras ystäväni.